Sähköpyöräkoeajo mantsakuskin silmin

                       
Specialized Turbo Levo Comp 29

Varoitus. Älä kokeile. Ellei tilillä satu lepäilemään 6500€ ylimääräistä.

 

Alkuun on todettava, että sähköpyöräily on oma lajinsa. Polkupyöräily on oma lajinsa niin kuin myös moottoripyöräenduro. Yhtäläisyyksiä lajien väliltä löytyy, mutta puhuisin enemmän sukulaislajeista, kuin vertaisin luomupolkupyöräilyä sähköpyöräilyyn. Vertauksena jääpallossa ja jääkiekossa mennään jäällä mailat kädessä, mutta muuta kovin yhteistä lajeilla ei ole.

Maastopyöräily ei ole itselleni lajina kovin läheinen ja en voi väittää olevani sisällä ”skenessä.” Pyöräilyharrastukseni rajoittuu lähinnä jousittamattomalla Fatbikella sille liian haastavissa maastoissa pyöräilyyn.
 

Nyt testiin saamani pyörä oli sähköfillareiden parhaasta päästä ja sen osakomponentit olivat huippulaadukkaat. En ymmärrä fillareiden vaihteistojen, iskunvaimentimien, jarrujen tai muiden teknisten hienouksien päälle ja en osaa niitä vertailla keskenään. Keskitynkin tässä vain kertomaan kokemuksistani sähköpyöräilystä maastossa ja lajin eroavaisuuksista.

Pyörän tehoalueet ja niiden käyttö
 

Pyörästä löytyi 3 eri tehoaluetta, jotka avustivat polkiessa 25kmh asti. Käytin maastossa tasaisella ja loivissa ylämäissä pääsääntöisesti koko ajan pienintä avustusta. Hieman jyrkemmissä maaston kohdissa käytin keskimmäistä tehoaluetta ja vain selkeillä tieosuuksilla jyrkissä ylämäissä suurinta tehoa.

Pienin tehoalue oli minusta varsin riittävä ja teknisesti helpoin hallita kapeilla, juurakkoisilla ja kivisillä poluilla. Pystyin ajamaan polkuja mielestäni maksimivauhtia ilman, että reisistä olisi loppunut paukku kesken. Avustus siis riitti pitämään kuskin ajotaitoihin tarpeeksi kovan vauhdin päällä. Selkeimmillä alamäkiosuuksilla vauhti nousi nopeasti pienimmänkin avustuksen kanssa yli 25kmh, jolloin avustus lakkasi ja tehoalueella ei tällöin ole merkitystä.

Keskimmäistä tehoaluetta käytin maaston ylämäkiosuuksilla. Kokeilin sitä myös tasaisemmilla osuuksilla. En kuitenkaan huomannut siitä olevan erityistä hyötyä tasaisilla osuuksilla tai sen muuten tuovan ajamiseen mitään lisää ja tyydyin siksi ajamaan niissä pienimmällä avustuksella. Isompi avustus toimi jopa haittana teknisimmissä kohdissa. Pyörä laskee avustusta kampikierroksista, joten kun keskeytät polkemisen avustus saattaa jatkua vielä pienen hetken. Tunne on sama kuin ajaisit moottoripyörällä, jonka kytkin ei irrottaisi heti mutkaan tultaessa vaan pyörä työntäisi sinua vielä hetken eteenpäin. Tämä ominaisuus aiheutti pieniä ongelmatilanteita, kun hitaassa paikassa pyörä halusikin tönäistä sinua vielä eteenpäin. Mitä isompi avustus oli käytössä, sitä korostetumpi tämä ominaisuus oli.

 

Isointa avustusta käytin selkeissä, helpoissa ja jyrkissä mäkiosuuksissa. Avustus toi isotkin mäet helposti ja hapottomasti mäen päälle. Vähänkin teknisemmässä mäessä suurimmasta avustuksesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Jo aikaisemmin mainitsemani avustuksen viive häiritsi, jos mäessä oli esimerkiksi hidas kääntö tai vaikka kiven ylitys. Lisäksi tehoa oli niin paljon, että keuliminen ja sutiminen toivat omat haasteensa. Keskimmäinen tai pienin tehoalue oli teknisiin mäkiin oikea valinta.

Haasteita vai uuden omaksumista

Jos mäkeen joutui pysähtymään kesken kaiken oli liikkeelle lähtö alkuun melko vaikeaa. Omaan melko hyvä tasapainon pyörän kanssa, mutta silti avustuksen aiheuttama pieni tehopiikki alussa aiheutti tottumattomalle hankaluuksia. Selvästi vaatisi totuttelua ja opettelua.

 

Ensikertalaiselle myös alussa ongelmia aiheutti vaihteen valinta tai oikeastaan valitsemattomuus. Avustus teki polkemisesta niin paljon helpompaa, että monessa kohdassa huomasi polkevansa liian isolla vaihteella. Lenkin loppupuolella huomasi jo noviisinakin ymmärtävän vaihteiden vaihdon oikeissa kohtaa ja ajoissa.

Mitä sitten (moottoripyörä) endurokuskin silmin näkee erilailla? Jos vauhtia haluaisi kasvattaa poluilla entisestään tarvittaisiin lisää maavaraa, isommat jousitusmatkat ja tehokkaammat jarrut. Mutta taas tullaan siihen että laji muuttuisi. Sähköpyöräily on hyvä näin eikä sitä tarvitsekkaan saada lähemmäksi moottoripyöräilyä. Laji oli mielestäni selkeästi puolessa välissä moottoripyöräilyä ja polkupyöräilyä.

Ja tietenkin se etujarruvipu. Sen paikka on oikealla;)

Huonokuntoisen laite?

Monesti ylämäessä tuli tunne, että tämä on huijaamista tai koodien käyttämistä. Mutta onko sähköpyörä tarkoitettu huonokuntoiselle polkupyöräilijälle. Ei mielestäni. Niin kuin olen jo aikaisemminkin todennut laji on omansa. Sitä ei pidä suoraan verrata pelkästään lihasvoimalla suoritettavaan serkkulajiinsa.

Testilenkkimme kesti noin 3h/33km ja ajoimme hyvin maltillisilla vauhdeilla. Akkua oli lopettaessa noin puolet jäljellä. Pidimme paljon taukoja, keskustelimme pyöristä ja eksyimme muutamaan otteeseen päättyville poluillekin. Sykkeet olivat suunnillen samat kuin maltillisesti ajetussa luomupyöräilylenkilläni.

Tuntuiko missään? Aamulla herätessä tiesi edellisenä päivänä tehneen jotain erilaista. Reidet eivät tuntuneet yhtä väsyneiltä kuin tavan pyöräilyn jälkeen eikä yläkroppa samalta kuin enduron jälkeen. Tunne oli jotain puolesta välistä. Yläkroppaan sähköpyöräily kävi tavallista pyöräilyä huomattavasti enemmän, mutta taas lenkin aikana raastavaa reisien polttoa ei tuntunut.

Verrokkina voinen vielä todeta, että raskain laji näistä itselle on enduro, jossa kuitenkin liikutaan täysin moottorin voimalla.

Viimeinen pyörälenkki

Heti lenkin jälkeen itselle tuli vahva tunne, että tämän kesän luomupyöräilyt on pyöräilty. Laji on eri, mutta kilpailee kuitenkin samasta käyttäjäkunnasta. Mantsakuskin näkövinkkelistä sähköpyöräily tuo pyöräilyyn niitä elementtejä, jotka ovat itselle niitä hienoimpia. Jos tavan pyörälenkillä se haastava kovavauhtinen alamäki on reitin kohokohta, niin sähköpyöräilyllä nämä kohdat voidaan triplata.
Ajaminen on teknisempää ja kovempi vauhti lisää ajotaidon merkitystä.

Sähköavustettu pyörä ei tee maastossa ajamisesta mielestäni helpompaa, vaan jopa lisää haastetta kovemman vauhdin kautta. Lenkkien pituus kasvaa huomattavasti ja luulen että, jos olisin ajanut testilenkkimme omaa kovaa vauhtia ilman turhia väliturinoita, olisi aamulla sängystä noussut vaivainen mies. Sähköpyöräily ei tule syrjäyttämään tavallista pyöräilyä, mutta jakaa varmasti harrastuskuntaa kahteen. Ja ne ketkä sanovat ettei sähköpyöräily ole mistään kotoisin, ovat niitä jotka eivät ole vielä kokeilleet.

Enää puuttuu se 6500...