Nyt lienee soraa lentänyt takarenkaasta tarpeeksi, jotta tämäkin kokemus on muuttunut traumaattisesta hauskaksi omalta osaltani. Voi tosin olla, että seuraavat tapahtumat ovat vieläkin traumaattisia hierojalleni.
Aloitin enduron harrastamisen vuonna 2013 ja silloin vakaana päämääränä oli, että kierrän Päijänteen ympäriajon B-luokassa läpi. 2016 nousin toisessa kilpailussani B-luokkaan ja vuonna 2019 oli viimein edessä Päijänteen kierto.
Treeniä, valmisteluja ja bepanthenia
Valmistautumisen suomenmestarina, aloitin jo hyvissä ajoin tekemään pohjatyöt kuntoon. 2018 kesän loppupuolelta asti tähtäsin Päitsille. Luin kaikki Xracingit ja Offroadprot kannesta kanteen, jotka vain hiemankin sivusivat päijänteen ympäriajoa. Internetistä ei löytynyt enää yhtään artikkelia mitä en olisi lukenut, jossa esiintyi hakusana Päitsi, Päijänteen ympäriajo tai Päijänteenajo. Haastattelin myös kaikki lähipiiristäni, jotka olivat Päijänteen ympäri ajaneet ja poimin näin kaikki pienetkin tiedonmuruset tosienduromiesten koitoksesta.
Sama ohje toistui joka kerta. Spooritunteja pitää saada alle tarpeeksi samalta talvelta. Vähintään 50. Vaikka olen räkänokkana seisonut lukuisia tunteja Heinlammilla spoorin varressa, kun vanhanliiton spooriketut Timonen, Tontti, Lehtinen ja Nurminen ovat työntäneet isoa kovaa umpihangessa, niin sen voin varmuudella sanoa, ettei spoorinajamisen sivusta katsominen tee sinusta yhtään kovempaa spoorikettua. 2018-2019 talvi sattui vielä olemaan lumisin talvi sitten miesmuistiin. Syvän tai pehmeän spoorin ajaminen ei kuulu miltään osin vahvuuksiini. Ei miltään osin.
Sen verran sinnikkyyttä kuitenkin löytyi, että yritin pöperöhangessa treenata tarvittavan määrän tunteja alle. Tunteja kyllä tuli, mutta ainut missä tapahtui muutosta oli persnahka. Edes Bepanthenin yltiöpäinen käyttö kannikoissa ei estänyt vaurioita syntymästä. (Tähän muuten välihuomiona hauska tarina lähipiiristä Bepanthenin käytöstä. Eräs kaveri, jota myös nollaseiskaksi on kuullut kutsuttavan käytti myös Bepanthenia istumalihasten suojakuoren palautumiseen. Hän katseli erään kerran tyytyväisenä, kun hänen nuorempi veljensä lainasi rasvatuubia rohtuneisiin huuliinsa. Aikansa aggressiivista rasvausoperaatiota katsottuaan, päätti hän valaista veljeään kertomalla, että tätä tuubia on käytetty vain ja ainoastaan pöllönsilmän ympäristössä. Pitkä sylki ei ollut kuulemma kaukana.)
Kramppikuume
Talven aikana takareppu otti koko ajan enemmän osumaa ja maaliskuussa backside-osasto alkoi näyttämään jo talvisodan käyneeltä. Oli lähtenyt nahkaa, ja tullut rupea ja näppylää jos jonkinlaista.
Yltiöpäinen spoorinhinkkaaminen sai myös aikaan selkään pienimuotoisia tuntemuksia ja pitkiin selkälihaksiin tulikin välillä todella kivuliaita kramppeja, jotka saattoivat kestää koko ajosession ajan. Selkäongelmat huipentuivat kuukautta ennen Päitsiä ajettuun Perttulan pöräykseen, jossa selkäkrampit alkoivat jo ensimmäisellä siirtymällä. Sätkin koko kisan läpi todella kivuliaasti kramppaavalla selällä.
Perttulan kisan jälkeen kuitenkin päätin, että nyt on jotain tehtävä selälle, sillä tuossa kunnossa Päitsillä voisi ajaa vehkeet pakun konttiin jo Vesivehmaan pätkän jälkeen. Vaimo ehdotti, että kävisin hänen luottohierojallaan. Hieroja kyllä saisi selän siihen malliin, että järvi saadaan kierrettyä. Hierojalla en ollut käynyt varmaan kuin kerran aikaisemmin elämässä. Selän hieronnassa en ikinä.
Hieroja hieraisee silmiään
Kirves jo osittain kaivossa suuntasin kohti hierojaa. -Selkähän se oli kipeä? - Juu-u.
Asetuin mahalleen hierontapöydälle ja hieroja alkoi käydä selkää kohta kohdalta läpi. Hartiat, lavat, pitkät selkälihakset jne. Jossain vaiheessa hieroja oli siirtynyt jo alaselän kohdalle ja siinä vaiheessa hikikarpalot nousivat otsalleni jo muustakin kuin kivusta. Mietin jo mielessäni että STOP, SEIS, PYSÄHDY siihen paikkaan. - Selän hierontaan kuuluu oleellisesti myös pakarat, niin hieron seuraavaksi ne, hieroja sanoi. Vastasin joo, vaikka mieleni huusi EI, ÄLÄ TEE SITÄ! Luulen että hierojallani oli samat ajatukset kun hän rullasi boksereita alaspäin. Teki mieli ruveta selittelemään, että olen ajanut tänä talvena aika paljon semmoista spooria ja siinä ajetaan istuvillaan ja se aiheuttaa jonkin verran hiertymiä ja mulle on tullut nyt jonkin verran niitä hiertymiä, mutta olin hiljaa. Keskityin vain painamaan pääni hierontapöydän reikää vasten mahdollisimman tiivisti. Käsillä puristin kaikin voimin pöydän kahvoista ja varmaan pakaranikin olivat krampissa. Onneksi selän hieronnassa ollaan mahallaan, joten hierojan kauhunsekainen ilme jäi näkemättä.
